Edvard Fazerin aika

Edvard Alexander Fazer (1861-1943), konserttipianisti  sekä  oopperan- ja baletinjohtaja, oli myös Suomen ensimmäinen impressaari.  Hän rikastutti Suomen musiikkielämää mullistavalla tavalla; istutti kulttuurimme musiikkielämään puun, jonka elinvoimaiset versot tuottavat monenlaisia erinomaisia hedelmiä edelleen.

Eri lähteiden mukaan Edvard Fazer aloitti impressaaritoimintansa jo 1890-luvulla järjestämällä satunnaisia konsertteja tuntemilleen taiteilijoille. Kauppiasperheen jälkeläisenä hän oli jo konserttipianistina toimiessaan kehitellyt ajatusta perustaa Helsinkiin kansainvälisen tason konserttitoimisto ja taiteilija-agentuuri, joka alkaisi huolehtia kotimaisten taiteilijoiden esiintymisistä sekä kutsua maahamme konsertoimaan maailman huippumuusikoita. Pianistiaikaisten esiintymis- ja opintomatkojensa ansioista hän oli paitsi luonut arvokkaita kontakteja Venäjälle ja Keski-Eurooppaan, Britanniaan ja jopa Kaukoitään ja Amerikkaan, myös nähnyt, miten impressaarit toimivat ”suuressa maailmassa”, niin managereina kuin promoottoreinakin.

Edvard Fazerin oma konserttitoimisto rekisteröitiin aikansa yritysrekisteriin vuonna 1903 nimellä Edvard Fazers Pianouthyrnings och Konsertbyrå. Nimensä mukaisesti yritys paitsi järjesti konsertteja ja esiintymistilaisuuksia taiteilijoille, myös huolehti konsertinjärjestämisen edellytyksistä instrumenttivuokrauksen muodossa. Ilmoittelussa ja markkinoinnissa käytettiin kuitenkin nimeä Konsertbyrån Edvard Fazer (Edvard Fazerin Konserttitoimisto). Tämä nimi vakiintui myös toimiston arkinimeksi ja suorastaan tavaramerkiksi, joka tunnettiin laajalti maailmalla.

Aino Acktén konserttiohjelma

Aikalaisten kertoman mukaan konserttitoimistoa hoidettiin tarmokkaasti. Siitä kertovat harvat säilyneet dokumentitkin: konsertteja järjestettiin jopa useita viikossa. Fazerin ”talliin” kuuluivat mm. Jean Sibelius, Robert Kajanus, Aino Ackté, Ida Ekman ja Armas Järnefelt. Myös ulkomaisten supertähtien lista on häkellyttävä: Elvira de Hidalgo, Fjodor Shaljapin, Misha Elman, Fritz Kreisler, Pablo Casals, Sergei Rahmaninov, Eugene Isaye. Fazerin toimisto järjesti myös tanssiesityksiä ja –matineoita. Lapsiyleisöäkään ei unohdettu: dokumenteista löytyy Maggie Gripenbergin tanssinäytäntöjä lapsille ja Jalmari Finnen satuiltamia. Helsinkiläisyleisö pääsi vuonna 1906 sinfoniakonserttiin, jossa Helsingin kaupunginorkesteria (tuolloin vielä nimeltään Helsingin Filharmonisen Seuran orkesteri) johti kapellimestari Gustav Mahler.  Yksittäisten taiteilijoiden lisäksi myös orkesterit luottivat Edvard Fazerin ammattitaitoon: hän toimi vuosia Helsingin Filharmonisen Seuran orkesterin puheenjohtajana ja teki 1911 aloitteen kunnallisen orkesterin perustamiseksi. Vaikka tämän hankkeen toteutuminen vei vielä vuosia, jo 1912 perustettiin Helsingin kaupungin musiikkilautakunta, jonka varajäseneksi valittiin Edvard Fazer.

Varsinaiset impressaarin kannuksensa Edvard Fazer hankki 1908, jolloin hän perusti Venäjän keisarillisen baletin jäsenistä ryhmän, joka lähti laajalle Euroopan-kiertueelle. Edvard Fazer siis esitteli baletin ensimmäisenä Länsi-Euroopan yleisöille. Vuotta myöhemmin Djagilev teki sopimuksen Fazerin kanssa ja otti maineikkaan seurueen hoitaakseen.

Vuosien kuluessa, suhteiden lisääntyessä ja kokemuksen karttuessa, Edvard Fazerista tuli kansainvälisesti erittäin tunnettu impressaari.  Häntä pidettiin luotettavana ja suoraselkäisenä, avuliaana, rakastettavana ja vaatimattomana ihmisenä, joka ei väheksynyt eikä ylenkatsonut mitään taiteilijoiden hyvinvointiin tai konserttijärjestelyihin liittyvää tehtävää.

Joidenkin dokumenttien mukaan Edvard Fazer luopui jo 1909 virallisesti konserttitoimiston johtajuudesta – muut aktiviteetit Suomen musiikkielämässä veivät yhä enemmän aikaa – mutta käytännössä hän lienee vastannut sen toiminnasta ainakin pitkälle 20-luvulle saakka, mm. läpi ensimmäisen maailmansodan vuosien. Toimistoa johti 1909-1924 Helge Mörck, ja hänen jälkeensä hetken aikaa Mörckin leski Maj Mörck.  Vuonna 1924 konserttitoimiston nimi muutettiin muotoon Konsertdirektion Fazer Konserttitoimisto. Toimiston jouduttua suuriin talousvaikeuksiin se liitettiin vuonna 1925 osaksi Fazerin musiikkikauppaa, jolloin nimeksi tuli Fazerin Musiikkikaupan Konserttitoimisto.